Sanotaan kaikki yhteen ääneen v…

Niinhän se on, että kun sitä itseään kaadetaan ovista ja ikkunoista, niin eipä sitä oikein jaksaisi mitään kenellekään puhua. Hyvä, kun lähipiirille jaksat soittaa, että huonoja uutisia tuli taas. Siinä sitten kaksitoista kertaa selität, että ei, lääkärit eivät vielä tiedä mitä tehdään, eikä kukaan tiedä millä aikataululla. Ja että joo, aika paska on mulla fiilis just nyt. Jossain vaiheessa ei enää viitsisi millään toistaa itseään.

Olin yhä niin täynnä elämäniloa ja virtaa pyöräilyni jäljiltä, etten ollut millään tapaan valmistautunut siihen puheluun, jonka eilen sain sairaalasta. Nuori epävarma mieslääkäri tervehti minua puhelimessa äänellä, josta ei voinut erehtyä. Ikävä kyllä, siinäpä sanat, joita et halua kuulla lääkäriltäsi.

Syöpä on vittumainen tauti. Niiden tuhojen lisäksi mitä se tekee, myös isot leikkaukset (ja ne muut hoidot) tekevät meissä tuhojaan. Ne parantavat tappavan taudin, mutta jättävät jälkeensä joskus rumia ja isoja arpia. Tällä kertaa minun ”ikävä kyllä” uutiset eivät liittyneet syöpään, vaan syöpäleikkauksessa sattuneeseen komplikaatioon. Seuraavana tehdään lisää tutkimuksia ja sitten pannaan nainen taas leikkurista läpi.

Haluaisin kirjoittaa, että olen kuitenkin onnellinen, ettei syöpä ole levinnyt. Tai että olen onnellinen, että tuli käytyä pyöräilemässä, kun kohta tulee taas iso tauko liikkumiseen. Haluaisin sanoa, että eihän se ole maailmanloppu vaan yksi pieni leikkaus ja ensi kesänä olen taas kuin ennen. Haluaisin olla reipas ja kannustava esimerkki muille, jotka ovat vasta saaneet huonoja uutisia. Mutta en pysty.

En pysty kirjoittamaan siitäkään miltä nyt tuntuu, sillä en kestä nähdä niitä sanoja ikuisuuteen taltioituna internetin ihmeellisessä maailmassa.

Ystävä kysyi, että mitä tässä nyt voi enää sanoa. En halua kuulla, että kaikki järjestyy, koska kukaan ei sitä tiedä. En halua kuulla, että selviän, koska vaikka todennäköistä, sekään ei ole varmaa. En halua kuulla, että pysy vahvana, koska en nyt jaksa. Haluan, että ystäväni sanoo kanssani rumia sanoja. Että on siinä vierellä, niin ettei tästä tarvitse hakea mitään positiivista. Otetaan tämä uutinen vastaan juuri sellaisena kuin se on. Hyväksyen, että se sattuu. Ja sekin on ok.

Huijasin itseni tänään ulos metsään, pois viltin alta, jossa yritin piilotella maailmalta. Tarkoitus oli vain käydä hakemassa kourallinen puolukkaa ruualle, mutta hetkeä myöhemmin punaposkinen ja hitusen iloisempi minä palasi litran ämpäri täynnä marjoja kotiin. ”Vitun syöpä” on blogi siitä, kuinka ulkoilu tekee hyvää vaikka olisi kuinka raskasta. Ainakin itseni olen saanut vakuutettua.

Advertisements