Vaihtoehtoa vai täydennystä

Keskisuomalaisen (18.9.2016) jutun innoittamana eräs henkilö lähetti minulle viestin liittyen vaihtoehtoiseen kivunhoitoon. Aihe on niin mielenkiintoinen, että ajattelin vastata hänelle blogini kautta, ehkäpä aihe kiinnostaa muitakin. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että kipulääke on kuin laastari haavan päällä, ei paranna sitä, mutta vie sen pois näkyvistä hetkeksi.

Keskisuomalaisen jutussa mainittiin, että pian kahteen vuoteen en ole nukkunut yhtään kunnon yötä ilman särkylääkkeitä. Kivut herättävät minut useita kertoja yössä, joten aina toisinaan on turvauduttava lääkkeisiin, jotta saan levättyä kunnolla. Näin tein esimerkiksi pyörämatkallani, koska kroppa todella tarvitsi lepoa palautuakseen päivän urakasta. Olen oppinut, että särkylääkkeillä on paikkansa, ja joskus niitä todella kannattaa käyttää.

En ole vaihtoehtoisen lääkityksen kannattaja sinänsä, uskon vahvasti nykyaikaisen lääketieteen keinoihin parantaa tehokkaimmin sairaudet ja vammat. Vaihtoehtoisten hoitojen sijaan puhuisin mielelläni täydentävistä tavoista edistää omaa hyvinvointia modernin lääketieteen rinnalla. Näiden vaihtoehtojen avulla olen pystynyt lievittämään omia kipujani ja ehkä välttämään muutamat tulehdukset.

Olen näiden kuukausien aikana ihmetellyt, miten helposti kaikkeen vaivaan määrätään vain pilleripurkki, vaikka jopa tutkimusten mukaan kipuun ja masennukseen auttavat hyvin myös liikunta ja muut elämäntavat, erityisesti lääkityksen rinnalla. Näihin ei kuitenkaan sairaalassa saa mitään ohjausta, jos et itse satu olemaan niistä perillä tai kiinnostunut. Kuten viestin lähettänyt henkilökin oli kokenut, minäkin uskon, että pelkästään lääkärin neuvoilla en olisi tässä kunnossa kuin nyt olen.

Itse olen löytänyt lievitystä kipuun lähinnä liikkumalla ja ulkoilemalla. Näiden jälkeen kehon täyttävä hyvä olo ja iloinen mieli vähentävät kivun tunnetta ja auttavat jaksamaan sen lopun kivun kanssa. Erilaisilla superfoodeilla (joista suurin osa löytyy omalta takapihalta) olen torjunut tulehduksia ja antibioottien haittavaikutuksia. Uskon, että niillä on tärkeä merkitys siinä, että olen niin kovassa kunnossa, että huolimatta suurta leikkaushoitoa vaativasta ”pikkuongelmasta” kehossani, jaksoin juuri pyöräillä 1000 km halki Suomen.

Kipua voi hillitä lääkkeillä, sitä voi vähentää liikunnalla, mutta minun tapauksessani, siitä ei koskaan pääse kokonaan eroon. Hiljentyminen ja läsnäolo omassa kehossa joogan avulla on minulle tapa löytää tasapaino itsestäni. Syövän ja sitä seuranneiden leikkausten ja tutkimusten ajan joogalla on ollut erityinen merkitys jaksamisen kanssa. Alkuun, kun kipu oli kovimmillaan, en pystynyt hiljentymään kehooni lainkaan. Myöhemmin, pienin annoksin, olen lisännyt tietoista läsnäoloa kehossani ja oppinut rajaamaan kivun tunnetta ja ottamaan sen haltuun. Tietoisen läsnäolon harjoituksilla pystyn ymmärtämään kivun vain osana kehoani sen sijaan, että se heijastelisi kaikkialle, kuten kovalla kivulla on tapana.

Jokainen kipu on erilainen ja jokaisen on etsittävä oma tapansa selvitä pitkittyneen kivun kanssa. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan itselle sopivaa tapaa ulkoilla ja liikkua, ehkäpä jopa kokeilemaan mindfulness-, meditaatio- tai jopa joogaharjoituksia osana kivunlievitystä. Ja jos kroppa antaa periksi, niin 1000 km pyöräily – siitäpä vasta voimaa saakin!

Advertisements