Jäähyväiset

Vuosi lähestyy loppuaan, samoin Vitun syöpä – keräys Syöpäsäätiölle. Koko kampanja ideasta tähän loppuun kesti aikalailla sen 6 kk ja te ihanat lahjoititte yhteensä yli 6000€ tärkeään työhön syövän voittamiseksi.

Itselleni tämä puoli vuotta on ollut melkoinen rutistus; ideasta suunnitelmaksi ja kumppaneiden etsiminen kesken parhaimman kesälomakauden oli kova homma pitkän sairasloman jälkeen. Moneen kertaan mietin, että hulluhan sitä on, kun tällaiseen lähti. Onneksi tukena oli muutaman kaverin tukijoukko, jotka kukin auttoivat omalla tavallaan jo alkumatkasta. Noihin päiviin mahtui paljon naurua ja iloa heidän ansiostaan.

Polkemani 1000 km ovat ehdottomasti vuoden toiseksi suurin kohokohta (vain avioliittomme siunaus heinäkuussa menee edelle), ja yksi niistä tärkeistä jutuista, jotka tekevät vuodesta 2016 yhden elämäni parhaimmista, huolimatta kaikesta mukaan mahtuneesta kivusta, kyyneleistä ja ahdistuksesta. Noiden kilometrien aikana sain sielun ja ruumiin täydeltä sitä voimaa, mitä on tässä syksyn mittaan tarvittu.

Kiitollisena seurasin jo elokuussa Syöpäsäätiön keräykseen kertyviä lahjoituksia, ja samaa kiitolisuutta ja nöyryyttä olen tuntenut pitkin syksyä ja vielä joulun allakin keräykseen tulleista lahjoituksista. Samaa nöyryyttä ja ihmettä olen kokenut kaikista niistä viesteistä joita olen teiltä saanut, kiitos, kun olette jakaneet kokemuksenne kanssani. Osoittaa suurta rohkeutta kirjoittaa tuntemattomalle omista suruistaan.

Olen mitä parhaimmalla tavalla oppinut, että avaamalla itsensä ja päästämällä ystävänsä – ja myös täysin tuntemattomat ihmiset elämäänsä ja niihin vaikeimpiinkin asioihin mukaan, saa tukea ja lohtua. Toivon, että olen pystynyt antamaan sitä samaa rohkaisua takaisin edes murto-osan verran jollenkin, joka sitä sattui tarvitsemaan.

Kampanja ei mennyt osaltani suunnitellusti syksyn mittaan, kuten niin usein elämässä ja varsinkin sairaudessa, yllättävät käänteet muuttavat suunnitelmasi. Syyskuussa selvisi, etten sittenkään ollut niin terve kuin minulle oli koitettu vakuuttaa. Kun totuus paljastui, voimani riittivät enää vain oman arjen pyörittämiseen. Jooga, pyöräily ja ystävät pitivät mielen positiivisena, vaikka pelko tulevasta leikkauksesta ja turhautuminen lääkärieni yli vuoden kestäneestä oireiden vähättelystä painoivatkin mieltä.

Joulukuun alussa tehty iso leikkaus meni hyvin, toipuminen on ollut hidasta, mutta edennyt silti. Pikku hiljaa mieleen hiipii usko, että ongelmat olisi viimein korjattu ja paluu oikeasti normaaliin elämään voi alkaa. Vitun syöpä päättyy tähän, mutta pyöräily, retkeily ja elämästä nauttiminen eivät koskaan. Seuraavista matkoista tulen varmasti myös kirjoittamaan, laittelen linkkiä Facebook sivulle myöhemmin keväällä.

Tähän loppuun haluan vielä kerran kiittää pyöräilymatkan kumppaneita, majoittajia, teitä, jotka tarjositte matkalla ruokaa ja juomaa. Kiitos ystävilleni, jotka autoitte kampanjan järjestelyissä. Kiitos, kun teitte tästä kaikesta mahdollisen. Kiitos vielä kerran lahjoituksista Syöpäsäätiölle.

Toivon jokaiselle lukijalle parasta mahdollista tulevaa vuotta, tuokoon se mukanaan paljon viisautta ja hyviä ajatuksia. Toivon rohkeutta ja voimia jokaiselle, joka jakaa ensi vuoden syövän kanssa. Pidetään mielessä, että mikään ei ole ikuista ja huonotkin ajat päättyvät joskus.

Minnan, Hempan ja kaikkien heidän muistolle, jotka syöpä vei meiltä liian aikaisin.

PS. Jos uuden vuoden raketit on vielä hankkimatta, mitä jos sittenkin lahjoittaisitkin rahat Syöpässäätiön keräykseen?

Advertisements